Jälleenrakennusta uusin eväin

Tuottavuuden kasvu antaa toivoa säilyvistä ja jopa lisääntyvistä työpaikoista sekä paremmista toimintaedellytyksistä ja palkoista. Tärkeää on, että se parantaa suomalaisen puualan mahdollisuuksia sen odottaessa ennustettua ja huomattavaa puurakentamisen nousua Suomessa ja maailmalla, josta on merkkejä mutta joka epävarman ajan vallitessa antaa odottaa.

Hämmästyttävää on, miten hyvin puutyötä tekevät ihmiset ovat raskaina vuosina säilyttäneet ammattiylpeytensä ja uskonsa siihen, että ala vielä nousee. Erityisen kunnioitettavaksi suomalaisen puutyöntekijän sisukkuus nousee, kun vilkaisee tilastoa, joka osoittaa, että laman tuhovoiman vaikutus muistutti tsunamia: vuonna 2006 toimeentulon puutuotealasta sai yli 34 000 työntekijää ja yrittäjää, tänään heitä on enää 25 000.

Yli 9 000 työpaikan menetys merkitsee liki kolmasosaa koko alasta. Lähes jokaisen menetetyn työpaikan seukrauksena on suomalaisen perheen taloudellinen ja inhimillinen kriisi. Sen hädän helpottaminen on valtava työmaa, paitsi puutuoteteollisuudelle, koko yhteiskunnalle, jotta tällä kertaa toimittaisiin ihmisten suhteen järkevämmin kuin 1990-luvun suuressa lamassa.

Osa laman vaikutuksista on tulossa vasta näkyviin. Tällainen on äskettäin tapahtunut Vammalan Vanerin konkurssi, joka vei alalta yli 300 työpaikkaa.

Vaikka konserni kaatui nousukauden orastaessa, sen kohtalo sinetöityi syvimmän laman aikaan markkinoiden ollessa pysähdyksissä vuonna 2008, kun yritykseltä loppuivat raha ja luotto. Vammalan Vanerin tapaus on esimerkki siitä, että ilman rahaa on mahdoton hankkia tuottavuutta parantavaa koneistusta ja osaamista, saati edes lyhytaikaisen jatkumisen turvaavaa raaka-ainetta.

Hieman toivoa Vammalan Vanerin paikkakunnille – Ruovedelle, Sastamalaan ja Lapualle – tarjoaa se, että hyvien raaka-ainelähteiden keskellä sijaitsevat työpaikat voivat saada toiminnalle jatkajan, vaikka varmaa se ei ole. Noihin työpaikkoihin sisältyy sellainen määrä puualan osaamista ja hiljaista tietoa, että sitä ei luulisi olevan kannattavaa päästää hukkaan. Konkurssin jälkiselvittelyihin sisältyy tosin se raadollinen mahdollisuus, että joku alan yritys torjuu potentiaalisen kilpailijan tulon markkinoille ostamalla se edestä koneet pois.

Vammalan Vaneri ei jäänyt laman viimeiseksi uhriksi. Alan tilanne on kuitenkin sen verran parantunut, että läheskään kaikilla firmoilla ei enää mene huonosti. Monet keskisuuret ja pienet puualan perheyritykset, jotka kehittivät työpaikkaansa laman alla tai sen aikana, viestivät hyvästä menestyksestä. Aurinkoista, parempaa kesää odottaa moni sellainenkin työpaikka, joka joutui turvautumaan lomautuksiin vielä kuluneen talven aikana.

Lamojen hyvä puoli ehkä on se, että ne pysäyttävät ja auttavat etsimään uusia selviytymisneuvoja, kun vanhat eivät toimi. Liekö menneen laman isoin opetus se, että tuottavuutta ei ole mahdollista loputtomiin kasvattaa vaatimalla ja ihmisiä kuormittamalla. Maailman osaamiskilpailussa tärkein menestyksen luoja on hyvinvoiva ihminen, työntekijä ja yrittäjä, joiden jaksamisesta ja motivaatiosta on lakkaamatta huolehdittava. Jos työtä tekevä ihminen väsyy, johtaa tie yrityksen nopeasti luovaan tuhoon.