Nykyajan torpparius nakertaa yhteiskuntaa

Näennäisyrittäjyys mahdollistettiin -90 luvun alussa Ahon porvarihallituksen toimesta. Tuolloin muutettiin verottajan tulkintaa työsuhteisen työn ja yrittäjyyden rajanvedossa.  Muutosta perusteltiin tuolloin ”työllisyyden parantamisella” ja ”yrittäjyyden edistämisellä” . Muutos käynnisti monilla toimialoilla välittömästi kielteisen kehityskulun, jossa työsuhteita pyrittiin muuttamaan keinotekoiseksi näennäisyrittäjyydeksi. Eturintamassa tässä toiminnassa olivat metsäala, kuljetusala ja palvelualat. Nykyisin lähes mitä vain työtä tehdään jo yrittäjänimikkeellä, vaikka toiminta tapahtuu käytännössä Työsopimuslain mukaisissa olosuhteissa. Veroviranomaisella ei ole resursseja, eikä keinoja valvontaan. Käytännössä tilanne on sekava ja näennäisyrittäjyydellä kierretään röyhkeästi yhteiskuntavelvoitteita.

Istuvan hallituksen ohjelmaan sisältyy, selvityksen tekeminen eri työntekomuodoista ja näin ollen myöskin näennäisyrittäjyydestä.  Asiaa selvittänyt Trendityöryhmä julkaisi väliraportin, joka lupaa lisäselvityksiä, mutta ei mitään käytännön tilannetta korjaavia toimenpiteitä.

 

Näennäisyrittäjyyskeinottelu on yhteiskunnallemme erittäin vahingollista velvoitteiden kiertämistä.  Työsuhteen naamioiminen yrittäjyydeksi johtaa työntekijän kannalta surkeaan tulotasoon ja turvattomuuteen, sekä myöhemmin lähes poikkeuksetta myöskin olemattomaan eläketasoon.  Näin ollen näennäisyrittäjyys lisää myöskin kestävyysvajetta, josta erityisesti poliittinen oikeisto on ilmoittanut olevansa huolestunut.

 

On erittäin ristiriitaista, että porvaripiirit perustelevat eläkeiän nostamisvaadettaan kestävyysvajeella, mutta ovat samanaikaisesti irtisanomassa työsuhteista väkeä ja muuttamassa selkeää palkkatyötä henkilöyrittäjätoiminnaksi, josta palkka- ja eläkekertymä on tunnetusti työsuhdetta matalampi ja yhteiskunnan saamat tuotot työsuhteista työtä matalammat. Näennäisyrittäjyyden hyväksikäyttö sopii toisaalta oikein hyvin myös lääkäreille, lakimiehille ja muille hyvätuloisille, jotka maksavat mieluummin pääomaveroa, kuin progressiivista palkkaveroa.

 

Yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta katsoen nopein ja tehokkain tapa suitsia työnantaja- ja yhteiskuntavelvoitteiden kiertämistä yrittäjänimikkeellä, on palata entiseen verotuskäytäntöön ja vetää selkeä raja nykyisen työsopimuslain mukaisesti.  Valvontaa ja resursseja on tietenkin lisättävä.

 

Ongelmaa ei ratkaista muuttamalla lainsäädäntöä siten, että työsuhteen ja yrittäjyyden välille muodostettaisiin välimuoto, joka mahdollistaisi mm. Työttömyysturvan saamisen yksinyrittäjälle, yrittäjätoiminnan jatkuessa. Todellisuudessa välimuoto lisäisi vain riiston mahdollisuutta ja yhteiskunta avaisi loputtoman avoimen piikin työttömyysriskin maksajana.

 

Poliittinen työväenliike on Suomessa historiallisesti ollut se voima, joka on toiminnallaan edistänyt yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Näennäisyrittäjyys on nykyajan torppariongelma, joka odottaa pikaista ratkaisua ja juuri nyt on erityinen tarve estää yhteiskuntavelvoitteiden laiminlyönti. On heräämisen ja toiminnan aika!