Sahateollisuus on biotalouden selkäranka

Metsäsektorin osuus Suomen bruttokansantuotteesta ja
vientituloista on laskenut jo vuosikymmeniä. Tämä johtuu kansantalouden monipuolistumisesta ja muiden vientitoimialojen kasvusta, ei niinkään alan supistumisesta. Muiden toimialojen ongelmien seurauksena metsäsektorin merkitys ja osuus viennistä on jälleen noussut. Suomi elää metsästä, ei niinkään kännyköistä. Tämä tuppaa vain unohtumaan kaikenlaisessa it-huumassa. Myös metsäala elää uudistumisen aikaa.  Kotimaisen raaka-aineen jalostamisella perinteisten metsäteollisuustuotteiden lisäksi uusiksi innovatiivisiksi tuotteiksi on keskeinen merkitys kansantaloudellemme ja hyvinvoinnille. Puunjalostuksessa meillä on ”uusi Nokia” kunhan vain sen oikein ymmärrämme.

Vuorineuvos Jorma Elorannan ”Investointeja Suomeen” selvityksen mukaan Suomessa toimivien yritysten yksi merkittävimmistä liiketoimintamahdollisuuksista kohti kestävää, vähähiilistä biotaloutta on puun jalostuksen merkittävä lisääminen. Puun vuotuista käyttöä pitäisi lisätä nykyisestä 50 miljoonasta kuutiometristä lähemmäs vuotuista 100 miljoonan kuutiometrin kasvua. Jos emme nopeasti lisää hakkuita ja puunjalostusta, meillä on metsätaloudessa raaka-aineen ylituotanto aivan kuten aikanaan maataloudessa.           

Biotalouden raaka-ainehuollon suhteen sahateollisuus on avainasemassa, sillä sahat maksavat noin kaksi kolmannesta kantorahatuloista, vaikka käyttävät vain kolmanneksen korjatusta puumäärästä. Sahateollisuus vie yli 60 prosenttia tuotannostaan vientimarkkinoille, jalostaa kotimaista raaka-ainetta kotimaisella teknologialla ja työllä ja vaikuttaa näin merkittävästi kauppataseeseemme. Työllisyysvaikutus on selvästi suurempi kuin paperi ja massateollisuudella.

Energiantuotannon painopistettä pitää siirtää kotimaisten, uusiutuvien polttoaineiden käyttöön. Tämä luo työpaikkoja, vaikuttaa vaihtotaseeseen positiivisesti, lisää metsien käyttöastetta ja edistäisi uusiutuvan energian käyttötavoitteen saavuttamista. Uusiutuvan energian tukia on siirrettävä kalliista tuulienergiasta sahojen yhteydessä olevan bioenergian tuotannon edistämiseen.  Tuulivoimasta ei tule Suomen tapaisessa vähätuulisessa maassa koskaan kannattavaa.   

Sähkö- ja lämpötuotannon syöttötariffin leikkurin poisto antaisi mahdollisuuksia sahateollisuuden investoinneille, kotimaiseen teknologiaan perustuvalle yhdistetylle sähkö- ja lämpötuotannolle.  Tällöin sahat pystyisivät hyödyntämään materiaalivirtansa paikallisesti, voitaisiin lisätä puunkäyttöä ja vähentää kuljetuksista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Metsäteollisuutemme hyvät uutiset hukkuvat helposti sieltä tulevien huonojen uutisten alle. Uskon kuitenkin, että metsäteollisuutemme uudistuminen johtaa hyvään lopputulokseen. Metsäteollisuus ei tarvitse yhteiskunnan tukia, riittää kun teemme järkeviä päätöksiä varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi.