 |
||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Särmä pääsi todistamaan, kun Anniina Ulmanen ajoi ensimmäistä kertaa monitoimikoneella Kuhmoisten Sydänmaalla. 17-vuotiaasta Anniinasta tulee monitoimikoneenkuljettaja: ”Haluan tehdä haastavaa työtä” Tekstit ja kuvat: Mira Tenhunen ”Tässä työssä ei kuka tahansa pärjää”, sanoo motokuskiksi tähtäävä nuori nainen. Nainen metsäkoneen ohjaimissa ei ole vielä tänä päivänäkään kovin yleinen näky. Yksittäisiä naisia on kuitenkin alalle jo päätynyt, ja lisää on tulossa. 17-vuotias, tänä vuonna 18 vuotta täyttävä Anniina Ulmanen Keski-Suomesta Korpilahdelta on heistä yksi. Ulmanen opiskelee toista vuotta Jämsän seudun koulutuskeskuksen metsäoppilaitoksessa Jämsänkoskella metsäalan perustutkintoa kolmevuotisella metsäkoneenkuljettajan linjalla. Mikä ihmeessä sai nuoren naisen hakemaan perinteisesti miesvaltaiselle alalle? – Tätä on kysytty minulta niin monesti! Olen asunut maalla ikäni ja tehnyt ikäni myös maatalon töitä. Peruskoulun kahdeksannella luokalla mietin, hakisinko rakennus-, auto- vai metsäkonepuolelle. Metsäkoneet ja niiden rassaaminen kiinnostivat minua; lopulta se oli niin luontainen valinta, että en olisi osannut kuvitellakaan itselleni toista alaa. Ulmasen kaksi vuotta vanhempi veli Samu-Petteri valmistui samasta metsäoppilaitoksesta viime keväänä monitoimikoneenkuljettajaksi, ja isoveljen kertomat kokemukset opinnoistaan vain vahvistivat Ulmasen halua hakea opiskelemaan samaa alaa. Myös hänen vanhempansa ovat työskennelleet metsäalalla. – Samu oli semmoinen viimeinen innoittaja minulle. Ulmanen uskoo, että myös hänen vanhempiensa työkokemuksista samalta alalta oli oma vaikutuksensa hakea opiskelemaan juuri metsäkoneenkuljettajaksi. – Äiti ja isä ovat käyneet molemmat Hirvaan metsäoppilaitoksen Rovaniemellä. Äiti on valmistunut metsätyönjohtajaksi ja isä metsuriksi. Enää he eivät ole metsäalalla, vaan he ovat siirtyneet toisenlaisiin töihin. Anniina ei siis olekaan Ulmasen perheen ensimmäinen epätyypillisen ammatin valinnut nainen. – Joo, äitikin lähti Hirvaalle opiskelemaan suoraan lukiosta. Hän on kertonut paljon juttuja omista kokemuksistaan, ja olen voinut hyödyntää niitä opiskeluissani. Ei erikoiskohtelua Kun Ulmanen aloitti metsäkoneenkuljettajaopintonsa syksyllä 2005, hän oli luokkansa ainoa naisopiskelija. – Pari viikkoa opintojen alun jälkeen aloitti vielä yksi tyttö, mutta hän keskeytti juuri opintonsa. Tosin nyt vuoden alusta meidän luokalle siirtyi ykköseltä toinen tyttö. Vaikka olisin luokan ainoa tyttö, ei se haittaisi. On vaan parempi, kun äijiä on ympärillä; tulen heidän kanssaan tyttöjä paremmin toimeen, koska olen saman luonteinen kuin pojat. Monesti he sanovatkin minulle, että olen kuin yksi heistä jätkistä, Ulmanen naurahtaa. Hän luonnehtiikin itseään tietyllä tavalla poikamaiseksi. – Olen jotenkin aina ollut ronski luonteeltani, aivan kuin äitinikin. Ja minua kiinnostavat poikamaiset asiat, esimerkiksi autot. Sanon asiat suoraan, ja pojat ovat tottuneet siihen, mutta jos sanon niin naiselle, niin hänhän suuttuu. Miesten kanssa on niin rentoa; työyhteisössä tykkään olla enemmän miesten kuin naisten kanssa. Erikoiskohtelua sukupuolensa takia Ulmanen ei ole opinahjossaan vaatinut, eikä saanut. – Kun lähdin tänne kouluun, sanoin alusta asti, että haluan, että minua kohdellaan samalla lailla kuin poikia ja haluan olla samanarvoinen heidän kanssaan. Sillä, että olen nainen, ei ole suurta merkitystä; samalla lailla minunkin täytyy tehdä töitä kuin miehet. Sukupuoleni ei oikeuta minua toimimaan eri lailla kuin miehet. Ulmanen ei ole tavannut montakaan naista, joka on hänen laillaan metsäkonealalla. – Vuonna 2004 näin Metkossa yhden naisen, joka on metsäkonekuski, ja ykkösluokalla yksi koneopettajistani oli nainen. On meidän koulussa muutamia muitakin tyttöjä, mutta työelämässä naisia löytyy harvoin. – Täytyy olla vähän erikoinen luonne, että naisena lähtee tälle alalle; ei tässä työssä kuka tahansa pärjää, hän arvioi. ”Haluan haastavaa työtä” Ulmanen sanoo olevansa tyytyväinen Jämsän seudun koulutuskeskuksen metsäoppilaitoksessa annettuun metsäkoneenkuljettajan opetukseen. – Opetus on vastannut aika pitkälle odotuksiani. Vain siitä yllätyin, että käytännön opetusta on aika vähän. Sitä olisi voinut olla enemmän, että saisi rohkeutta lähteä opintojen jälkeen yrittäjille töihin. Kolme vuotta kestävällä metsäalan perustutkintoon johtavalla metsäkoneenkuljettajan linjalla opiskelijat pääsevät ajokoneen puikkoihin jo ensimmäisenä vuonna sekä kentällä että aidossa metsämaastossa. Kun opintoja on takana puolet, alkaa erikoistuminen. Ulmasen kanssa samalla vuosikurssilla olevilla on neljä eri suuntautumisvaihtoehtoa: monitoimikoneenkuljettaja, ajokoneenkuljettaja, metsäkoneasentaja ja tukkiautonkuljettaja. Ulmanen suuntautuu monitoimikoneenkuljettajaksi. – Oli niin selvää, että haluan motokuskiksi. Haluan haastavaa työtä ja tehdä paljon päätöksiä, hän perustelee. Tämän vuoden alussa Ulmanenkin pääsee ensimmäisen kerran oikean moton puikkoihin. – Vähän aikaa ensin harjoitellaan perusteita simulaattorilla, ettei mennä ihan sormi suussa metsään. Ajokoneella olen ajanut jonkun verran. On jotenkin niin uskomaton tunne sisällä, kun pääsee tekemään sitä, mitä haluaa. Koneen ratissa joutuu tekemään päätöksiä, ja on oma hohtonsa, kun pääsee aina uuteen ympäristöön; siinä on vähän jännitystäkin mukana. ”Täytyy näyttää, että osaa” Tulevaisuuteen Anniina Ulmanen suhtautuu realistisesti. Hän on jo miettinyt työvaihtoehtojaan valmistumisensa jälkeen. – Tällä hetkellä haluan tehdä motohommia. Haluan pysyä koneitten parissa ja työskennellä niillä. Töitä ainakin löytyy, se on varmaa, kun itsellä vaan on rohkeutta niitä hakea. Ulmanen on varautunut myös siihen, että hän saattaa joutua osoittamaan osaamistaan mieskollegojaan enemmän juuri sukupuolensa takia. – Joillakin on sellainen asenne, että tuo ei osaa, kun se on nainen, mutta ei sitä voi yleistää: osa työnantajista suhtautuu tosi hyvin; se on ihmisestä kiinni. Olen valmistautunut näyttämään, että osaan, vaikka olen nainen; olen joutunut tekemään niin jo tähän mennessä. Ja jos työnantaja ei arvosta naista, työpaikkaa voi myös vaihtaa, hän tuumaa napakasti.  - Miesten kanssa työskennellessä pitää olla vähän ronski, Ulmanen pohtii. Oma-aloitteisesti liittoon Anniina Ulmanen on ollut Puuliiton oppilasjäsen viime syksyn syyskuusta lähtien. Hän liittyi oppilasjäseneksi oppilaitoksensa yhteydessä pidetyillä FinnMETKO-messuilla. – Isoveli kertoi, kuinka hän oli liittynyt Puuliiton jäseneksi; siitä se varmaan lähti. Kävin METKOssa etsimässä liiton pisteen ja täytin liittymislapun, nuori nainen kertoo itsenäisestä toiminnastaan. Ammattiliiton tehtävistä hän ei ole vielä kovin hyvin perillä. – Loppujen lopuksi en tiedä, mitä hyötyä on kuulua liittoon. Koulussa kakkosluokalla meille on kyllä kerrottu työntekijöiden oikeuksista, että osaamme pitää työelämässä puolemme, mutta ammattiliitoista vähemmän. Täytyisi joskus ottaa niistä selvää. Takaisin pääkirjoitukseen  Tulostajan versio
|
 |
||||||||||||||||||||||||||||||
