Työmarkkinat, työlainsäädäntö ja työehtosopimukset

Työmarkkinoiden neuvottelutoiminta pohjaa Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n periaatteisiin, joiden mukaan etujärjestöt voivat harjoittaa keskinäistä sopimustoimintaa ja edunvalvontaa myös maan hallituksen ja virkamieskunnan suuntaan sekä lakien valmistelussa että taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehittämisessä. ILO:n pääperiaate työelämän kehittämisessä on kolmikantaisuus, mikä tarkoittaa työnantajajär-jestöjen, ammattiyhdistysliikkeen ja maan hallituksen yhteistyötä ja neuvotteluja.

Myös Euroopan Unioni on omaksunut kolmikantaperiaatteen työmarkkinoiden

kehittämisessä. Suomi on noudattanut kolmikantaisuutta usean vuosikymmenen

ajan.

Palaa otsikoihin

Lainsäädäntö

Suomen työlainsäädäntö koostuu eduskunnan säätämistä työlaeista, näitä tarkemmin määrittävistä asetuksista sekä valtioneuvoston, ministeriöiden ja keskusvirastojen päätök-sistä.

EU:n työlainsäädäntö on myös osa Suomen työlainsäädäntöä, jota viranomaisten ja tuomioistuimien on noudatettava. Euroopan yhteisön lait, joita kutsutaan asetuksiksi, ovat tulleet 1.1.1995 voimaan osaksi Suomen lainsäädäntöä. Direktiivit, joilla on suuri merkitys työoikeuden alueella, tulee ensin saattaa voimaan Suomen lainsäädäntöön.

Keskeisimmät työelämän lait ovat

Työsopimuslaki ( 26.1.2001/55), jolla säädetään mm. työsuhteesta, työsopimuksesta, työnantajan ja työntekijän yleisistä velvollisuuksista, perhevapaista, lomauttamisesta, työsopimuksen päättämisestä ja päättämismenettelystä, työsopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta, kansainvälisluonteisista työsopimuksista, yhdistymisvapaudesta ym. työelämän keskeisistä kysymyksistä.

Työaikalaki ( 9.8.1996/605),jolla säädetään mm. säännöllisestä työajasta, jaksotyöajasta, lisä- ja ylityön määristä ja niistä maksettavista korvauksista, lepoajoista, sunnuntaityöstä, työaikakirjanpidosta ym. työaikaan liittyvistä kysymyksistä.

Vuosilomalaki ( 30.3.1973/272), jolla säädetään mm. vuosiloman pituudesta, sen kertymisestä ja lomakaudesta, vuosilomapalkasta, lomakorvauksesta ym. vuosilomaan liittyvis-tä kysymyksistä. ( Huom! Vuosilomalakia ollaan uudistamassa komiteatyönä, joka vielä on kesken).

Laki yhteistoiminnasta yrityksissä ( 22.9.1978/725), joka on tarkoitettu yritysten toiminnan työolosuhteiden kehittämiseksi, työnantajan ja henkilöstön, sekä henkilöstön keskinäisen yhteistoiminnan kehittämiseksi ja lisätä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia työpaikan asioiden käsittelyssä. Laissa säädetään mm. yhteistoiminnan osapuolista, yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvista asioista, yhteistoimintamenettelystä, konserniyhteistyöstä ym. yhteistoiminta-asioista.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ( 8.8.1986/609), jonka tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työ-elämässä.

Työturvallisuuslaki ( 23.8.2002/738), jonka  tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.

Lait säätää Eduskunta, mutta vallitsevan käytännön mukaisesti työelämän lait
valmistellaan komikantaisesti, valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyönä.    
        
Palaa otsikoihin

Työehtosopimukset

Suomessa siirryttiin yleisesti työehtosopimuksin tapahtuvaan työ- ja palkkaehtojen säätelyyn 1940-luvulla. Perustan vieläkin voimassa oleville neuvottelusuhteille loivat työehtoso-pimuslaki sekä TT:n ja SAK:n vuoden 1946 yleissopimus. TT:n ja SAK:n väliset yleiset sopimukset uudistettiin keväällä 1997.

Sopimusjärjestelmä on pääsääntöisesti työalakohtainen. Sopimukset tehdään pääsääntöisesti liittotasolla.

Liittokohtaisia sopimuskierroksia useammin on viime vuosikymmeninä käyty keskusjärjes-tövetoiset neuvottelut. Vuodesta 1968 alkaen onkin usein tehty tulopoliittisia sopimuksia, joille on ollut luonteenomaista laaja vaikutus palkkapolitiikan lisäksi työlainsäädäntöön, sosiaalipolitiikkaan ja maan kansantalouteen.

Työehtosopimus on Työehtosopimuslain ( 7.6.1946/436) tarkoittamassa mielessä sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava.

Työnantajain yhdistyksellä (työnantajaliitto) tarkoitetaan yhdistystä, jonka tehtävänä on työnantajain etujen valvominen. Työntekijäin yhdistyksellä (ammattiliitto tai ammattiosasto) tarkoitetaan  yhdistystä, jonka tehtäviin  kuuluu työntekijäin etujen valvominen. Työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Työehtosopimuksilla säädellään työehtojen vähimmäistasoa. Työlainsäädäntö antaa työehtosopimusosapuolille mahdollisuuden sopia varsin monista asioista lainsäädöksestä poiketen.

Työehtosopimukset sitovat normaalisitovuudella sopijaosapuolia,  ja yleissitovuusperiaatteella  kaikkia kyseisen työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia työpaikkoja.

Yleissitovuusperiaate tarkoittaa sitä, että työnantajan on työsopimuksessa tai työsuhteessa muutoin noudatettava alalla yleiseksi katsottavan työehtosopimuksen vähimmäismääräyksiä.

Yleissitovuus merkitsee siten käytännössä vähimmäispalkkajärjestelmää. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa vahvistuslautakunta (Laki työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta 26.1.2001/56)

Puu- ja erityisalojen liitto solmii 14 työehtosopimusta eri työnantajajärjestöjen ja muiden työnantajatahojen kanssa.

Palaa otsikoihin

Eurooppa-tason sopimukset

Euroopan unionin laajuisia sopimuksia tekevät palkansaajien eurooppalainen yhteenliittymä Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY ja työnantajien etujärjestöt UNICE ja CEEP. Eurooppa-tason sopimuksia on tehty vanhempainlomasta, osa-aikatyöstä ja määräaikaisesta työstä.

Ainakaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa euroalueen yhteinen raha- ja valuuttapoli-tiikka ei johda  Euroopan tasolla tehtäviin tulopoliittisiin sopimuksiin tai laajuudessaan niihin verrattaviin palkkasopimuksiin.

Palaa otsikoihin

Työsopimus

Työsopimus on sopimus, jonka työnantaja ja työntekijä solmivat työsuhteen alkaessa ja jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työnantajan on noudatettava työntekijöiden työsuhteissa vähintään alan yleissitovan  työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen ehdoista ja työoloista. Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa  työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava työehtosopimuksen määräystä.

Työsopimuksella työntekijä ja työnantaja voivat sopia työehtosopimusta ja työlainsäädäntö paremmista työehdoista.

Palaa otsikoihin

Paikallinen sopiminen

Paikallinen sopimus

Ilmaus ”paikallinen sopiminen” perustuu eräiden valtakunnallisten työehtosopimusten lausekkeisiin mahdollisuuksista sopia joistakin asioista yritys- tai työpaikkakohtaisesti.

Sopimusvapaus on kaiken sopimistoiminnan peruste. Paikallisessa sopimisessa on kyse mahdollisuudesta, ei siis pakosta, sopia asioita.

Lähtökohtana koko sopimuksen idealle on yhteisen hyödyn etsintä. Näin ollen sopimusta ei synny, ellei siitä koeta olevan hyötyä sopijapuolille. Paikallinen sopiminen edellyttää onnistuakseen avoimuutta ja rehellistä yhteistyötä.

Puu- ja erityisalojen liiton solmimat työehtosopimukset  antavat eri asioissa hyviä mahdollisuuksia sopia paikallisesti yrityksissä. Myös työaikalaki antaa siihen laajat mahdollisuudet. Palkkausjärjestelmistä, työn vaativuuden luokituksesta ja tulokseen perustuvasta palkkauksesta voidaan osin sopia paikallisesti.

Paikallisissa neuvotteluissa luottamusmies neuvottelee työnantajan edustajan kanssa avoinna olevista eduista tai työehtosopimuksen soveltamisesta. Työehtosopimus määrittelee, missä rajoissa paikallisia sopimuksia voi tehdä.

Työehtosopimuksen mukaista paikallista sopimisoikeutta ja -menettelyä käyttäen  syntynyt  paikallinen sopimus on  työehtosopimuksen osa (liitesopimus) siltä osin kuin paikallisella sopimuksella on poikettu työehtosopimuksesta.

Paikallista sopimusta on noudatettava kuten työehtosopimusta, myös työrauhavelvoitteen osalta. Paikallisella sopimuksella on muutoinkin työehtosopimukseen rinnastettavat oikeusvaikutukset.

Ammattiosasto
Ammattiosasto on työpaikalla toimiva työntekijöiden perustama, ammattiliiton paikallisyhdistys. Työntekijät ovat ammattiosaston jäseniä ja ammattiosastot ovat ammattiliiton jäseniä.  

Luottamusmies
Työntekijöiden ja ammattiosaston edustajana työpaikoilla toimii työntekijöiden keskuudestaan valitsema luottamusmies. Luottamusmiehen tehtävänä on toimia neuvottelijana, sopijana, sovittelijana ja tiedonvälittäjänä työnantajan ja työntekijöiden välillä. Luottamusmies toimii työntekijöiden edustajana, jos työntekijöiden ja työnantajan kesken syntyy erimielisyyksiä.
Luottamusmiehen asema perustuu lakiin ja työehtosopimukseen.

Työsuojelu
Työsuojelulla pyritään varmistamaan turvallinen ja terveellinen työskentely työpaikoilla, huolehtia työssä jaksamisesta ja toteuttaa Tyky-toimintaa. Työsuojelua koskevia säädöksiä löytyy työturvallisuuslaista, työsuojelun valvontalaista ja työterveyshuoltolaista. Lisäksi työmarkkinajärjestöt ovat tehneet työsuojelua sääteleviä sopimuksia.
Työnantajan on nimettävä työpaikalle työsuojelupäällikkö. Työntekijöitä edustavat työsuo-jeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua on valittava työpaikoille, joissa on vähintään 10 työntekijää, pienemmissäkin työpaikoissa sellainen voidaan tietysti valita. Jos työpaikalla työskentelee vähintään 20 työntekijää, valitaan työsuojelutoimikunta.

Palaa otsikoihin

Työpaikkojen hallintoelimet

Yrityksen toiminnan kehittämiseksi, yrityksen ja henkilöstön yhteistoiminnan tehostamiseksi sekä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi henkilöstöllä on oikeus osallistua yrityksen liiketoimintaa, taloutta ja henkilöstön asemaa koskevien asioiden käsittelyyn yrityksen päättävissä toimielimissä. Lakia sovelletaan yrityksissä, joissa on yli 150 työntekijää.

Henkilöstön edustus voidaan sopia toteutettavaksi esimerkiksi yrityksen hallintoneuvos-tossa, hallituksessa, johtokunnassa tai johtoryhmässä. Jos henkilöstö ja työnantaja eivät pääse sopuun, mihin toimielimeen henkilöstön edustaja valitaan, työnantaja valitsee hal-lintoelintason. Käsiteltävistä asioista voidaan sopia YT-lain mukaisessa järjestyksessä.
Henkilöstön edustajia on oltava vähintään yksi ja enintään neljä. Heille nimetään myös varajäsenet. Henkilöstön edustajilla on oikeus tutustua ennakkoon käsiteltävän asian aineistoon.

Henkilöstön edustajat eivät saa osallistua yrityksen johdon valintaan, työehdoista päättä-miseen eivätkä henkilöstön työsuhteen ehtoja koskevien asioiden käsittelyyn. Henkilöstön edustaja työskentelee tehtävässään samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin muu yrityksen sääntöjen mukaan valittu edustaja. Hallintoelinedustajaa koskevat laissa määritellyt salassapitosäännöt.

Palaa otsikoihin

Työmarkkinatoiminta tulevaisuudessa

Suomalainen sopimusyhteiskunnan malli on osoittautunut  toimivaksi myös muuttuvassa toimintaympäristössä.  Kolmikantaperiaate työelämän kysymysten ratkomisessa niveltää sen hyvin ennustettavalla tavalla osaksi kansantalouden kehitystä ja luo siten hyvän pohjan hallitun talouspolitiikan harjoittamiselle. Työelämän ja yritystoiminnan tarpeet voidaan huomioida sopimustoiminnan eri tasoilla. Työntekijöiden ja työnantajien yhteistoiminta työpaikoilla  varmistaa yrityksen kilpailukyvyn, edistää työntekijöiden hyvinvointia ja työmotivaatiota.