Lasse Vertanen.

Mutta kuka puolustaa duunaria vaalien jälkeen?

 Myös kaveriudesta täytyy olla mitattavia tuloksia neljännesvuoden, eli kvartaalin kuluttua.  Fiksu duunari huomaa hyvin nopeasti, että nämä neljän vuoden välein ilmestyvät projektiluontoiset  ”kvartaalikaverit” haluavat duunarin lainaavan vastikkeetta ja ehdoitta  yhteisiä asioita koskevaa päätöksentekovaltaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi.”  

Kvartaalikaverit” unohtavatkin duunarit keväisenä yönä vaalivalvojaisten jälkeen, palatakseen kaveeraamaan jälleen vajaan neljän vuoden kuluttua.   Iloisesti tuuletellen nuo ” kvartaalikaverit” häipyvät Helsingin Arkadianmäelle, pyrkimyksenään säätää lakeja, joilla nostetaan työntekijän eläkeikää, murennetaan työttömyysturvaa, siirretään verotuksen painopistettä tasaveroon ja huonomuistisimmat olisivat kieltämässä jopa ammattiyhdistystoiminnan ja yleissitovat työehtosopimukset. Kaiken tämän he ovat valmiita tekemään sillä perusteella, että kertovat näin paikkaavansa kestävyysvajetta ja kohentavansa isänmaan kilpailukykyä.  

Duunari huomaa, että hänen on tyytyminen vanhoihin perinteisiin luotettaviin kavereihinsa ja auttajiinsa, koska ”kvartaalikaveri” on nyt löytänyt taasen seuraavaksi yli kolmeksi vuodeksi vanhat  sielunveljensä pääoman ja liikemieskeinottelijat.  Eduskuntavaalien rahasotkujen selvittelyssä on tapana käydä ilmi, että pääoma ja rahakkaat keinottelijat ovat ruhtinaallisin avustuksin siloitelleet  ”kvartaalikaverin” tietä Arkadianmäelle.  ”Kvartaalikaveri” on nyt velkaa häntä rahoittaneille sielunveljelleen ja seuraavat yli kolme vuotta kuluvat tätä vaalikampanjavelkaa kuittaillessa ja rikkaan pääoman etuja ajaessa.

Kvartaalikaverin kanssa samaan sarjaan kuuluvat ne taianomaisesti tyhjästä nousevat hetkelliset kaikentietävät  ”poppamieskaverit”, jotka iloisin loitsuin ja slouganein, kopiokoneen säestyksellä, ilmoittavat muuttavansa duunarin elämän iloiseksi juhlaksi. Lisäksi nämä ”poppamiehet” kertovat taikovansa Suomen vuosikymmenten takaiseen nostalgiseen ja  pahasta maailmasta eristyneisyyden tilaan, jossa devalvaatiolla voidaan taikoa vastamäki myötämäeksi, muuttaa tumma iho valkoiseksi ja takoa eläkerahastot rautateiksi. 

Historia on osoittanut, että ”poppamieskaverit” tekevät vaalien jälkeen tiukan paikan tullen hajaantumis- ja katoamistempun, palatakseen jälleen kuvioihin kvartaalivuosisadan kuluttua lupaamaan suuria tekoja ”unohdetun kansan” puolesta. Näin tapahtui Suomessa yli neljännesvuosisata sitten ja näin tulee tapahtumaan nytkin. Tästä ymmärrettävästä syystä johtuu se, että historiaa ei pidetä erityisessä arvossa ”poppamieskavereiden” keskuudessa. Nyt voikin jo sanoa, että heidän kohderyhmänsä 2011 Eduskuntavaaleissa todellisuudessa on ”unohtanut kansa”.

Suomalaisella duunarilla on kuitenkin ollut jo lähes vuosisadan ajan ammattiliitot ja perinteiset työväenpuolueet turvanaan. Kuluneet vuodet ja vuosikymmenet osoittavat, että ammattiliitot ja perinteiset työväenpuolueet ovat seisoneet samassa rintamassa puolustamassa duunarin oikeuksia niin työelämän-, mahdollisen työttömyyden-, koulutuksen-  ja eläkeläisenä olon aikana.  Ay- liike ja perinteiset työväenpuolueet ovat pitkäjänteisiä toimijoita, joiden toiminnan tulokset näkyvät pidemmän ajan, kuin kvartaalin kuluessa.

Juuri nyt vuoden 2011 vaaleissa duunarilla ja hänen perheellään on paljon pelissä. Kyse on siitä, kenellä maksatetaan Amerikan ahneilta sijoitusmarkkinoilta alkunsa saanut pörssikuprun seuraamukset Euroopassa ja Suomessa.  Ei ole oikein, että vastuuttomasti toimineitten EU- maiden ja sijoitusmarkkinoitten riskit ja vielä kaiken tämän lisäksi kotimaassamme harjoitettavan rikkaita suosivan veropolitiikan aiheuttanut Suomen valtionvelka maksatetaan tavallisella palkansaajakansalla, lapsiperheillä ja eläkeläisillä.

Jokainen meistä tekee luonnollisesti itse päätöksensä äänestyskäyttäytymisestään. Tärkeää on, että me duunarit käytämme äänioikeuttamme ja puolustamme oikeuksiamme.  Tavallinen duunari huomaa pelkästään kukkaroonsa ja viimeiseen verotuspäätökseensä  katsomalla, että kannattaa äänestää oman päänsä puolesta, eikä  pääomatuloilla elävien puolesta.

Lasse Vertanen on metsuri, luottamusmies ja Puuliiton hallituksen jäsen.

Valtionpäämiesten kokoontuessa ylimääräiseen Eurooppa-neuvoston huippukokoukseen 11.3.2011 on pöydällä suuret panokset.

” Vanki ei voi tehdä sopimusta vangitsijansa kanssa. Vain vapaat miehet voivat tehdä sopimuksia” Näin totesi aikanaan Nelson Mandela kun hänelle tarjottiin vankina ollessaan sopimusta poliittisesta toiminnasta luopumisesta vapautta vastaan.